Missä se some on? Vai onko se mielentila?
Kaikki lähtee yksilöstä, organisaation häiriögeneraattorista tai tuupparista. Hän on henkilö, joka haluaa tehdä asiat toisin, vapauttaa tietoa, jakaa osaamista sekä toimia yli ja ohi organisaatiorajojen.
Strategiselta tasolta, ylhäältä alas tai yrityksen ulkopuolelta tuotu konsulttivetoinen muutos ei muutu käytännöiksi ennen kuin yksittäiset työntekijät ovat valmiit yhteisölliseen toimintatapaan.
Mm. näin pohdittiin 23.9.2010 Henryn some-jaoksen tapaamisessa, jonka aiheena oli some ja osaamisen kehittäminen. Someen ei siis voi mennä eikä sitä voi organisaatioon tuoda, se on tapa olla, elää ja hengittää. Hr-näkökulmasta tärkeää on kannustaa ja mahdollistaa, toimia tuupparina. Sekä vahvistaa yhteisöllistä työkulttuuria ja sopivina annoksia ottaa käyttöön konkreettisiä työkaluja.Yhteisöllinen viestintä organisaation sisällä on nimenomaan HR:n asia ja valtava mahdollisuus, jonka läpivienti vaatii kärsivällisyyttä.
Oppi on kuitenkin hankittava itse, sitä ei voi ostaa eikä tuupparina olemista ulkoistaa. Yhteisöllisyys perustuu aitoon läsnäoloon ja vuorovaikutukseen, ja tämä on haastava paikka: miten olla samaan aikaan yksilö ja organisaation edustaja?
Tässä yksi tiivistelmä tapaamisen runsaasta keskustelusta. HR ei ole ammattikuntana vielä profiloitunut verkkovuorovaikutuksen asiantuntijana, mutta kiinnostusta on. Somen konkreettisia hyötyjä ja hyviä esimerkkejä kaivattaisiin kannustamaan HR:ää. Yhteisöllinen viestintä ei ole HR:lle markkinointikanava vaan tapa toimia organisaation sisällä.
Tapaamiseen osallistunut Miikka Salavuo peräänkuuluttaa osallistavaa kulttuuria yrityksiin ja turhien pelkojen unohtamista (katso video)
HR-ammattilainen Hanna Heikkilä on vakuuttunut siitä, että yhteisöllinen viestintä on HR:lle tärkeä työväline. Hän kehottaa HR-ammattilaisia harjoittelemaan ja kokeilemaan vaikka yhdessä (katso video)
Yhdessä harjoittelua tapaamisessa tehtiinkin siten, että tapaamisen taustakanavana toimi Twitter (#henrysome) sekä Qaiku, ja Seminaarikannu-kanava jossa on tilaa laajempaan kuin 140 merkin pohdiskeluun. Yhteisöllinen ja verkottunut flow syntyi kun twirtuaaliosallistujat (kiitos termistä @KristiinaMeme) jakoivat ajatuksensa meille osallistujille. Samalla saimme kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun oma keskustelu ei jääkään omien seinien sisäpuolelle vaan laajenee ja kasvaa, ilman että sitä voi mitenkään hallita. Jaettua asiantuntijuutta parhaimmillaan.
Tapaamisesta on myös valokuvia, jotka löydät kirjoittamalla hakukenttään #henrysome.
Toivottavasti tapaamisessa alkanut keskustelu myös jatkuu, vaikka edellä mainituissa paikoissa tai tämän blogin kommenteissa: Yhdessä harjoittelu on myös sitä, että saa kysyä eikä tarvitse osata.
Minä voin tunnustaa, että en sitten millään saanut kahta videota embeddattua tähän blogiin, koska en omien salasanasekoilujeni vuoksi saanut niitä ensin ladattua puhelimesta YouTubeen. Mutta asioita ei tarvitse osata täydellisesti. Ihan riittävän hyvä tuli näinkin ja tarvittaessa voin korjata myöhemmin.
